Muisteloita Sukevan kirkon rakentamisesta

Linkki: Tämä tarina on kuunneltavissa myös äänitiedostona

Kun saha lopetettiin ja sahan pirttirakennus jäi nykyisen Sukevan Kiven paikalle, siinä pidettiin hartaushetkiä. Sukevalaiset halusivat pirtistä rukoushuoneen. Kauppaa tehtiin metsänhoitaja Nedströmin kanssa. Hän möi rakennuksen sukevalaisille. Rakennus siirrettiin nykyiselle paikalle. Rahasta oli puute, mutta lahjoituksia saatiin kirkon rakentamiseen. Järjestettiin arpajaisia ja ompeluseuroja, kertoi Anni Komulainen, eli Mattilan Anni Huutolahdesta. Suurin lahjoitus oli Sallisenmäen Taavetti Vidgrenin antama 10.000 markkaa. Kirkko valmistui v. 1934 – 1935.  

Kirkko, silloin vielä rukoushuone, piti siunata ja vihkiä käyttöön. Huutolahden Risto Komulainen kertoo pikkupojan kirkkomatkasta näin: ”Olin viisivuotias, kun lähdin mummon kanssa Sukevan kirkon vihkimistilaisuuteen. Mummo oli 70 vuotta vanha ja melkein sokea. Talutin mummoa kädestä. Matkaa oli kolme kilometriä. Saavuimme kirkolle, jossa odotti mummon tytär Kaisa Manner. Menimme kirkossa oikealle puolelle melkein etupenkkiin. Istuin mummon ja tätini keskessä. Kirkkoherrana oli Lehtinen, joka piti saarnan. Kun oli loppurukouksen aika, edessämme istuva vanha mummo hyppäsi seisomaan nenäliina kädessä ja alkoi huutaa ”herra siunatkoon” useita kertoja ja kaatui penkkiin kuin olisi kuollut. Minä säikähdin. Mummo vetäisi minut kainaloonsa ja sanoi: ”Älä hätäile!” Kirkko loppui. Ulos oli laitettu pitkä pöytä, jossa tarjoiltiin lihakeittoa, joka täytyi maksaa. Mummolla ei ollut rahaa, mutta tätini maksoi meidän ruoan. Muistan, kun kirkkoherra söi pöydän päässä. Kotimatkan teimme jalkaisin. Autoja ei ollut. Poikkesimme matkalla sukulaispaikkaan kylään. 

Kirkko vuorattiin v. 1956 ja pääsiäisen aikaan oli uusi kirkon vihkiminen. Kirkkoon kutsuminen tapahtui kirkon katolle asennetulla laitteella, joka soitti levyltä kirkonkellojen kutsua. Laipiovasat, joiden päälle sisäkatto oli ladottu, olivat vangit hakanneet Mattilan metsästä ja ne olivat kirkon leveyden mittaisia. Jonakin vuonna oli jouluna järvi ollut sula ja kauppilanrantalaiset soutivat järven yli kirkkoon.

Lähteet:
Risto Komulainen, muistelot 
Raili Partanen, muistelot